maanantai 19. helmikuuta 2018

The House That Would Not Die (Usa-70)

No, nyt on talokin kuolematon! (No, ennen rakennettiin paremmin, heh..) Muutamat elokuvastarattaret esiintyivät uransa ehtoopuolella, 60-70-luvuilla kauhuisissa elokuvatunnelmissa, ja vetivät usein nämäkin roolit hyvin. Heitä olivat mm Bette Davis, Joan Crawford ja tämän tv-elokuvan päätähtenä ja näyttelijänä toimiva Barbara Stanwyck teki William Castlen kanssa 60-luvulla Night Walkerin ja 70-luvun alussa kaksi tv-kauhistelua..
Joista tämä kummitustalotarina on toinen, tai siis järjestyksessä ensimmäinen, heh.. Taste of Evil oli se jälkimmäinen

Vaikka olenkin varsinkin 70-luvun tv-kauhuelokuvien ystävä, niin nämä kummitustalokauhistelut toistavat lähes aina samoja geneerisiä (haamujen) askelmerkkejä, ettei niitä pelasta oikein tunnelmakaan. Koska sekin on samoin lähes aina samaa generisyyttä elokuvasta toiseen. Ja näin on varsinkin amerikkalaisissa talokauhisteluissa; niissä on aina jotain iänikuista etelän sisällissodan aikaista suohöyrykartanoa, Salemiakin jopa tai.amishialuetta. Tässä toteutuu amishialue ja sisällissodan haamut. Ja toteutuu tietenkin lähes kaikkien talokauhisteluiden kirous ja "voima", perintötalo. Tässä Stanwyckin hahmo on se perijätär ja hän muutaman muun hahmon (liian vähäisten) kanssa pyörii paikassa. Haamutaloelokuvaksikin liian hidas, siksiköhän Stanwyckin hahmolle pitää tuoda ja hänen juoda elokuvan loppu"huipennuksessa" kauhukellarissa kuppi kahvia ensin, ennen "salaisuuksien" ovien ja arkkujen aukaisua, että pysyisi matelujuonessa mukana?

-Tylsää, hidasta, matelevaa ja lopuksi kuppi kahvia!



sunnuntai 18. helmikuuta 2018

The Dead Don`t Die (Usa-75)

Sumuisen terävää kauhukirjoittamista ja kuvaamista; Kaksi kovaa tyyppiä tekivät kynällä ja kameralla vuonna-75 pienen surten kauhuklassikon; Robert Blochin kirjoittama ja Curtis Harringtonin ohjaama (ja parin niminäyttelijän näyttelemä) The Dead Don`t Die on oivallinen zombiklassikko.
Veljen (George Hamilton) veljeä syytetään ja sähkötuolitetaan vaimonsa murhasta. Veljekset ovat tehneet diilin, että jäljellejäänyt selvittää murhan ja murhaajan, sillä syytön on syytettynä ja tapettuna. Jäljellejäänyt veli törmää melkein heti sumuiseen zombimaailmaan, törmää jopa veljeensäkin..

Tämä tv-elokuva sijoittuu kolkytluvulle, mutta on täynnä seitkytluvun kauhuelokuvan siipien havinaa, yhdistelmä toimii upeasti; Sumuinen puolizombimaailma, eräänlainen zombejen salaliitto siivittää elokuvan hyvään tatsiin.

Tämä pirun terävästi nimetty elokuva on pirun terävä elokuva.

"..not surgery, sorcery,"

"You mean there are others like you,.. zombies.." "Many, many more..."


maanantai 12. helmikuuta 2018

The Head (Saksa-59)

...ja samaan aikaan, tai vähän aiemmin, Euroopassa, Saksassa...


Vanha, loistava ranskalaisstara Michel Simon on ennenkin näytellyt outoja tyyppejä. Ja nimenomaan loisteliaasti. Tässä hän esittää `vähän` hämärämmin  Dr Abelia jonka pään Dr Ood (!! vois paremmin olla Odd) pistää akvaarion päälle pulputtamaan. Sitten seuraamme Oodin (ei se kirjasto, heh) edesottamuksia ja sitten seuraamme kun kauniskavoisen, mutta kyttyräselkäisen, karmeakroppaisen naisparka-sairaanhoitajan pää kiinnitetään kauniin stripparin kroppaan, ja ruumiin ja mielensekoitussoppa on valmis!


Ei aivan yhtä älytön kuin jenkkiserkkunsa, mutta tuo vanhan maanosan tummaa suttukuvakauhurikosfiilmin (ikuinen yö, tai ainakin pimeys) maailmaa mukaan.
Tässä elokuvassa pää pipinä, pyörryksissä ja sekaisin, päässä heittää, useammallakin ja näistä `pääelokuvista` voisi sanoa näin sananlaskua vääntäen että niissä on päätä, muttei  häntää.. Ja että niissä aina näyttää jäävän pää vetävän käteen...

The Brain that wouldn`t Die (Usa-62)

The Brain that wouldn`t Die on eräänlainen esi-Re-Animator, esi-sotta`klassikko` ja kolmiokauhudraama:
1. Sairaalassa työskentelevä kauhea kirurgi. ("Operation room is not place for experiment!" "He´s dead. I can`t do any harm." "Very well...Corpse is yours! Do what you want to do...")
2. Kirurgin nainen joka kauhean auto-onnettomuuden jälkeen joutuu päättömäksi. Mies vie pään puvuntakkiinsa käärittynä kesälinnalle, sala/linnalaboratorioon jossa hän asettaa sen juokseva veri- `tarjottimelle` ja pää herää henkiin. Huomatakseen, että hänellä taitaa tästä lähtien olla sama yksi ja ainoa pää kesät talvet, eikä mitään muuta, eikä hän pääse tässä asiassa puusta pitkälle. Hän huutaakin koko ajan `päästä minut pahasta`-tyylistä vihaista vaikerrusta. Mutta sitten hän pääsee puheväleihin (yksipuolisiin sellaisiin) komerossa olevaan, jonkinnnäköiseen hirviöön... ("I´m only the head, and you whatever you are. Together we are strong".)
3. Kirurgin karmeakäsi-avustaja. ("Alcolic has his bottle, the dope addict his needle, I had my research".)


Sottaisen typerä kauhuälyttömyys`klassikko` käsigoreineen, musteenvärisine verineen, kryptisine dialogeineen.





sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Vahşi Kan aka Wild Blood aka Turkish First Blood (Turkki-82)

No, nyt siis Turkkiramboilu! Cüneyt Arkin tietenkin taas, mutta onneksi taas ja onneksi hän! Hän esittää ensin pukupäällistä miestä jota kaikki jahtaavat ja veitsiviiltelevät. Hän muuttuu metsässä, vedessä ja veressä Veitsi-Ramboksi joka jyllää.
Nyt on suoranainen roskailu vähempänä, elokuva on paljon suoraviivaisempi ja selkeäpiirteisempi kuin esim edellinen. Oikein onnistunut tämäkin. Juuri siinä suoraviivaisuudessaan ja (liiassa) lyhyydessään, sillä tämä tuntinen (viisi minuuttia yli tunnin) teos on tosiaankin näin lyhyt. Eiväthän nämä Turkki-kloonielokuvat kyllä muutenkaan ole pituuksilla pilattuja. Ainoa ja aika suuri täydellisen onnistumisen este ovat tyhmät ja valitettavat eläintappokohtaukset (en tiedä ovatko aitoja). Cüneyt tappaa ja syö käärmettä ja rapua raakana. On se raaka jätkä! Mutta aitoja tai ei, idioottimaisia kohtauksia, vaikka Ramboiluun kai `kuuluvatkin`.
Turkki-elokuvien yksi jopa sterotyyppipahistyyppi on raajaton rikollispomo. Tässä sellainen on katkaistukätinen, lyhytkätinen (lyhytkasvuisen esittämä) raivo-naurupomo.

P.S. Takana tanakka Turkki-trashleffayö. Muistakin kloonauskuninkaallisista (niitähän nämä enimmäkseen ovat) ehkä tarinaa tulossa...

lauantai 3. helmikuuta 2018

Son savasçi aka Holy Sword (Turkki-82)

No, jos Turkkiroskaa tännekin, täälläkin, täältäkin! Nyt  kysessä onkin oikein Turkkininjailu!
Son savasçi elikkä Holy Sword on aivan yhtä köyhä ja köykäinen kuin Itäserkkunsakin. Eli Ninjojen (tai Ninjan) kanssa tapellaan Turkissakin!
Cüneyt Arkin (kukapa muukaan) on polliisi joka on heidän (hänen) perässään, elikkä Niiden Ninjojen. Suurin osa elokuvasta kuluukin Arkinin auton alhaaltapäin kuvattujen ratinvääntökohtausten katselemiseen. Niitä muuten riittää, ja jämäkkää kamerointia ne ovatkin. Fokusointia. Olennaiseen. Fokusointia. Parhaimmillaan Ja samaa kamaa ovat useat kohtaukset joissa miekkojen, sapelien kuultoväritetty pahvisuus oikein heitetään, herkutellaan, hierotaan, taotaan katsojien tajuntaan lähes hidastetulla innolla ja intensiteetillä. Lähikuvapahvistelua. Ja tuskanhuudot ja pakoonjuoksuhengitykset, autojen murinat, miekkojen kilinät, lyöntien lätinät tulevat täysin (ja varsinkin täysillä!) päällelisätyn ääniraidan muodossa katsojille hyvinkin selviksi. Ilmankos elokuvan `sivulliset` eivät heihin mitään kiinnostuksentynkääkään luo. Pysy hereillä  Pahvi!: `Tyhjänhuutajia, tyhjänjuoksijoita koko kööri kerrassaan... Niin sen täytyy olla..` Lisäksi `nyky`lentokoneen (no sitä seiskaria-kasaria)  pilotilla Ensimmäisen Maailmansodan nahkakypärät ja suojalasit päässä. Turkkitrashailyiden tavaramerkkejä ovat myös ulkona ja sisällä näkymättömissä olevat trampoliinit joista hypitään valtavia tappeluloikkia, lopputaisteluiden off-screeninä "kuvatut" goresarjalyönnit kehoon (kalmon lopputulema, veriviiru päässä, poskessa), murtautumiskelvottomat `vankilat`, joissa pari lautaa ristissä ovensuussa, lasittomassa ikkunassa pitää porukat sisällä Eikä sinne sisään, sieltä ulos pääse kuin singolla.. Näitä tässäkin.
Loistava elokuva, kertakaikkiaan! Parilla probleemilla:

P.S. No, autokaahailuja aivan liikaa ja ne ovat liian pitkiä (no, autohyppäys kerrostalon katolta toiselle on komea), mutta niihin leikataan aika ajoin lyönti potku-mättövilahduksia. Muutenkin leffa mainion toimiva mättölätty, Arkin on roolissaan jämäkän joustava jyrääjä. Kerrassaan kummallinen kohtaus on `ravintolan`(?) `laite`(?) tai `esiintymislava`(?), jossa ensin balettiasuinen nainen tanssii ja kelluu tankotanssin pyörteissä. Kohta tässä `akvaariossa`(?) sama nainen uiskentelee uimapuvussa ja sulkeutuu simpukkaan. Myös itse ravintola on kuvattu kuin jonkinlaisen vesiverhon läpi. Tarkoituksellista dadaa vai vain kehnoa kuvausta?


keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Roskapöntöllä Avaruuteen ja Takaisin; Invasion of The Star Creatures (Usa-62) ja Invasion of The Saucer Men (Usa-57)

Invasion of The Star Creatures on aikainen (-62), mutta tollo, tyhmä ja typerä komediaversio `naiset ja kökköhirviöt avaruudesta`- genrestä. Naiset (2 kpl) bikineissä, kökköhirviöt (2 kpl) Robin Hood-vetimissä, paitsi päissänsä heinänkorsikoristellut perunasäkit (joissa suursilmät ja suut) ja umpitollosotilaat (2 kpl) solttuvetimissä.

Mm mainitut kaksi tollosolttua komennetaan tutkimaan outoa luolastoa, josta he löytävät mainitut avaruuden asukit ja heidän aluksensa. Seuraa tolloa ja toisteista vitsailua, onttoa uhkaa ja rakastumisia...

Kuin Amerikan Pekka Ja Pätkä Avaruudessa. Tolloudessaan, tyhmyydessään, typeryydessään katsottava. Tämä dialogintynkä ehkä selittää mitä tästä elokuvasta voi sanoa: "There`s only one thing to do." "What`s that?" "I don`t know."


Invasion of The Saucer Men  on aikainen(-57), mutta oikeasti hyvä ja onnistunut scifikomediajännäri, jossa alienit ruiskuttavat alkoholia(!) viattomien tolloteinien päälle.. Eikä kukaan tietenkään usko viinanlemuisia `känniläisiä`, varsinkaan teinejä, noita `crazy youngstereita` (pitävät itsekin itsejänsä tuollaisina "koviksina"), paheksuvat vain... Mutta elokuva on kuitenkin pitkään tylsä...


...Mutta, mutta...:
Alien todisteeksi jääkaappiin-suunnitelma, silmää `selässä`, rattijuopumusta... Tää vaatii vähän selitystä: Nää alieenit edustavat pallopäägenreä, pallopäälajia mulkosilmineen ja varsinkin kämmenselkäsilmäisine piikkikynsikäsineen. Näillä piikkikynsillä, kynsipiikeillä he puhkovat autonrenkaita, matelevat pitkin auton sisätiloja ja varsinkin levittävät verta, viinaa ja kauhua vaikka olisivat irti muusta kropasta. Alieeneihin kohdistuvaa gorea (lähinnä heihin, ei ihmisiin, hyökkäyksiä kylläkin) vilahtaakin jonkin verran; Autokolareissa heistä tulee lähes veristä mössöä, mutta ne kädet lähtevät (kuolleesta?) kropasta omille teilleen, heitä sattuu silmään häränsarvi, hyökkäävän härän toimesta. Mutta kyllä hekin sen kimppuun käyvät, ja "raateloitsevat", humaloitsevat häränkin! Elokuvan lopun vauhdikkuus ja kekseliäisyys pelastavat elokuvan.

Ja yhtenä pääosanäyttelijöistä vielä pyörii päissään (jatkuvasti pullo huulilla) Frank Gorshin, elikkä Riddleri.

Tuo alkoholi-idea on kuin seiskari-kasari-scifi-komedioista. Esi(elo)kuva niille?

"A true story? (`Hick!`) Well that`s the nice thing about all this bookwriting business; You pay before you read". Ja samansuuntaista elokuvien kanssa, maksa ensin, katso sitten. Hick! (Paikkakunnan nimi muuten Hicksville!) Hick!